Tälle sivulle kokoan jonkinmoista treenisuunnitelman tynkää. Ei mitään kiveenkirjoitettua, vaan enemmänkin muistilistaa itselle.

 

Liikkeiden opetuksesta yleensä

Liikkeistä paikallaolon ja luoksetulon aion opettaa ehdottomiksi, ja niissä tullaan käyttämään palkan lisäksi myös paljon vaatimusta. Lilli rakastaa liikaa juoksemista ja kaiken uuden tutkimista, joten sille ei mielestäni voi tehdä varmaa paikallaoloa pelkällä palkalla. Ei yksinkertaisesti löydy palkkaa joka järjestelmällisesti voittaisi tärkeydessään edellämainitut. Sen sijaan yhdistämällä mahdollisuuden palkasta mahdollisuuteen ohjaajan tyytymättömyydestä saadaan aikaan jo vahvemmat perustelut noudattaa käskyä. Paikallaolossa tulemme treenaamaan myös hyvin pitkiä makuuaikoja, jotta liikkeestä muodostuu tylsä, mutta pakollinen osa. Henkilökohtaisesti pidän ideaalisuorituksena paikallaoloa joka on koiran mielestä vain juuri sen verran kiinnostava ettei se nukahda. 

 

Luoksetuloa sen sijaan lähden ensin rakentamaan vahvasti positiiviseksi, tarkoituksena luoda luoksetulokäskystä koiralle aina iloinen signaali. Myöhemmin tähänkin lisätään vaatimusta nostamalla häiriöiden määrää ja hakemalla joitain epäonnistumisia. Henkilökohtaisestihan mä olen täysin allerginen koiran koulutukselle ajatuksella että virheet pitää treenitilanteessa estää suunnittelulla. Jos koira on lenkillä irti ja se pupujussi tulee vastaan, niin pitääkö siinä sitten alkaa luennoimaan pupulle että ei tämä nyt ollut sopiva hetki tulla siihen hyppimään kun ei me vielä olla treeneissä näin pitkällä? Miten koira ylipäänsä oppii korjaamaan virheet ja yrittämään uudestaan jos sen tie aina treeneissä siloitetaan? Pidän myös aidosti mustavalkoisempana sitä että koiralle opetetaan mikä on toivottua ja mikä ei-toivottua sen sijaan että aina vaan jätetään se ei-toivottu huomioimatta. 

 

Seuraamisessa en usko tekniikan aiheuttavan suuria ongelmia, sitä on tehty ja jatketaan tekemistä ensin kättä ja sitten kainaloa seuraamalla. Pitkäruhoisena ja lyhytjalkaisena koirana seuraamisen asento ja paikka pysyy riittävän korrektina kun koira kattelee ylöspäin, eikä eteen ylös kasvoihin. Tämän takia katsekontaktia seuraamisessa pyritään välttämään viimeiseen saakka, ja katseen kohteena käytetään namia ja lelua. 

Eniten joudun varmasti panostamaan vaiheeseen jolloin avut häivytetään sekä suorituksen pitkäkestoisuuteen. Pitkäkestoisuutta lähdetään tekemään heti alusta alkaen, koska käytössä on vielä avut. Pitkiä suoria joilla koiralle opetetaan alusta lähtien ajatus seuraamisen pituudesta. En aio lähteä huijaamaan ja tehdä vain kahden-kolmen metrin pätkiä motivaatiota nostamaan ja sitten kokeessa sormet ja varpaat ristissä toivoa että se on riittävän tyhmä seuraamaan pitkän matkan yhden kerran. Lisäksi varmasti opetan vietin nostoa seuraamisen aikana, koska tarkoitus ei ole koskaan kisata "korkealle". Näin ollen riskiä pannun ylikuumenemisesta ei sinänsä ole, ja vietin nosto on hyvä keino luoda itselle varmaa fiilistä kun ei tarvitse miettiä jaksaako se kisoissa.